maanantai 2. toukokuuta 2011

Miltä haisee perinnöllinen sairaus?

Katsoin tänään dokumentin jossa kerrottiin, millä perusteella ihmiset valikoivat kumppaninsa. Dokumentti painotti biologista näkökulmaa, jossa selitettiin, kuinka ihminen tiedostamattaan etsii jotakuta, jonka kanssa voisi lisääntyä, vaikkei tietoisesti edes haluaisi lapsia. 

Sanottiin, että naiset tykkäävät (varsinkin ovulaation aikaan) miehistä, joilla on maskuliiniset kasvonpiirteet ja isot kulmakarvat (mikä oli aika hauskaa koska oman poikaystäväni kulmakarvat ovat meilkein yhtä isot kuin O.C.:n Sandy Cohenilla!). Tuoksun merkityksen kumppanin valinnassa tiesin jo ennestään, ja olenkin erityisen tarkka siinä, miltä ihmiset tuoksuvat. Parhaalla ystävälläni oli pari vuotta sitten poikaystävä, joka haisi mielestäni todella pahalta, ja ystävänikin osteli kyseiselle jäbälle deodorantteja lahjaksi. Myöhemmin he sitten erosivat, mutta ilmeisesti heitä ei ollut edes tarkoitettu yhteen, koska jätkä haisi ystäväni nenään pahalta (käsittämätöntä että he ylipäätää olivat yhdessä). Sillä on kai jotain tekemistä genetiikan kanssa, eli sellaiset ihmiset, joilla on samanlaiset geenit kuin minulla, haisevat nenääni pahalta, koska jos tekisimme lapsia, niillä olisi todennäköisemmin esim. perinnöllisiä sairauksia jne.

Dokumentin mukaan naiset haluavat kumppanin, jolla on hyvät geenit, ja tämä täydellisen geeniperimän etsiminen ohjaa pariutumistamme eniten. Mutta entä jos tietää, että kumppanilla on perinnöllinen sairaus? Eikö olisi evoluution kannalta silloin viisainta reagoida voimakkaasti ja jättää tämä viallinen kumppani? Koska ihminen ei ole tuomittu yksinäisyyteen jos hänellä on neurologinen sairaus, on selvää, että kumppanin valintaa ohjaa ihmisillä jokin vahvempi vaisto kuin hyvien geenien etsiminen. Mutta miksei ihminen haista viallisia geenejä puolisoa etsiessään?

Toisaalta esimerkiksi jos puoliso on uskoton, ihminen reagoi hyvin voimakkaasti, minkä biologia kyllä selittää; haluaahan jokainen mies olla varma siitä, että lapsi on juuri hänen ja joka nainen haluaa olla se, joka pääsee olemaan miehensä lasten äiti. Ehkä on loppujen lopuksi kyse vain siitä, että evoluution kannalta tärkeintä on lisääntyminen, ei niinkään se, että lapset ovat täydellisiä.

Oma poikaystäväni tuoksuu mielettömän hyvältä, joten dokumentin perusteella hän on juuri sopiva minulle. Rakkautta ei kuitenkaan biologia pysty selittämään. Mistä se tulee, miten se voi yhtäkkiä loppua ja miksi se on olemassa? Miksi se sitoo jotkut ihmiset toisiinsa kymmeniksi vuosiksi, kun taas toisilla se ei kestä vuottakaan? Ehkä "se oikea" onkin loppujen lopuksi se, jonka kanssa rakkaus kestää, eikä se, jolla on symmetrisin vartalo (eli parhaat geenit).

1 kommentti:

  1. Upea blogi! Olet käyttänyt onnistuneesti hyväksesi kurssilla esiteltyjä käsitteitä ja teorioita. Pohdintasi on syvällistä ja pitkälle kehiteltyä ja se synnyttää vahvan vaikutelman omakohtaisuudesta. Blogissasi kehitellään esimerkkejä ja esimerkeistä tehdään oivaltavia havaintoja. Blogissasi esitellään myös oman käsityksesi vastaisia näkemyksiä ja käsitellään niiden puolesta ja niitä vastaan esitettyjä argumentteja. Esitetyt johtopäätökset ja kannanotot ovat perusteltuja. Tyylillisesti blogi on hieno ja sitä on viihdyttävää lukea.

    VastaaPoista