Mä en muista mikä sen heebon nimi oli jonka mielestä "rakkaus on sen antamista mitä ei ole". Sen teorian mukaan ihminen etsii koko ajan sellaista eheyden tilaa, jota sillä ei ole koskaan ollut mutta jonka se kuvittelee joskus omanneensa. Ja sitten kaksi vajavaista, epätäydellistä ihmistä yrittävät jotenkin täyttää toistensa aukot ja muuttua eheiksi vaikka tietävät että se ei ole mahdollista. Mutta vaikka se ei ole mahdollista, kumpikin hyväksyy sen ja sillä tavalla saavuttaa jonkinlaisen eheyden. Näin se kaiketi meni, en ole varma tajusinko sitä ihan oikein.
Yläasteella (seikaluokalla) minä ja kaverini tehtiin sellanen lista jossa oli lueteltu kaikkia ominaisuuksia mitä meijän poikaystävillä piti olla ja siellä oli jotain ihan naurettaviakin vaatimuksia esim. "Sillä pitää olla mopo ja sen pitää osaa soittaa kitaraa" jne. ja niistä on saatu hyvät naurut myöhemmin. Oletimme että on olemassa vaatimuksiemme mukaisia yli-ihmisiä jotka vielä kaikenlisäksi haluavat meidät. No, oma poikaystäväni täyttää ehkä 70-80% vaatimuksista joten onnistuin aika hyvin. Mutta se on oikeasti totta että rakkaus on vähän sokea enkä usko sen pohjautuvan pelkästään biologiaan. Siinä on pakko olla jotain enemmän.
Kristinusko sanoo että rakkaus on peräisin Jumalasta, mikä ei kyllä kuulosta täysin älyttömältä sinänsä. Mutta entäs ne ihmiset jotka eivät usko kristinuskon jumalaan? Miten he voivat kokea rakkautta? Rakkaus on yleismaailmallinen ilmiö, joka koskettaa jokaista jollain tavalla. Mielestäni tuo kirjoitukseni alussa esitelty teoria on aika hyvä: rakkaus auttaa ihmisiä hyväksymään toistensa viat jolloin heistä tulee... eheitä vaikka... ei oikeasti tulekaan... ööö... tai jotain sinne päin. Anyway, rakkaus saa elämän tuntumaan merkityksellisemmältä ja turvallisemmalta, ihan kuin olisi "ehjempi" ja pystyisi sillä tavalla selviämään paremmin elämän ongelmista.
Toisaalta taas Platonin Pidoissa esitetään teoria, jonka mukaan ihmiset ovat ennen olleet palloja, joilla oli kahdet kasvot ja neljä kättä ja jalkaa, mutta koska he olivat liian voimakkaita, Zeus halkaisi heidät kahtia. Näin syntyi ns. ihmisen puolikkaita, jotka etsivät epätoivoisesti omaa puolikastaan, ja puolikkaan etsiminen on siis tavallaan "rakkauden kaipuuta". Rakkaus on siis ihmisten pyrkimystä löytää toinen puolikkaansa ja sulautua tämän kanssa yhteen.
Kummankin teorian mukaan rakkaus tekee meidät ehjäksi ja voimakkaaksi, ja minusta se tuntuu oikein pätevältä. Se kertoo, miksi rakkaus on olemassa. Tosin se jää vielä auki, että mistä rakkaus tulee? Onko sillä jokin luoja vai onko se vain ihmisen omaa keksintöä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti